Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Pankkikortilla bussimatkaa maksanut eläkeläinen jätettiin jonon hännille – ”Voin todeta olevani ikääntynyt sosiaalipummi yhteiskunnan ulkokehällä”

MIELIPIDE Tässä eräänä päivänä mennä vuonna päätin matkustaa bussilla kaverin luo harrastamaan historian tutkimista – bussilla siksi, ettei terveys kestänyt pitkää ajomatkaa omalla autolla. Oli siinä nostalgisia muistoja matkassa. Ennen vanhaan kuljin pääsääntöisesti bussilla oman auton puuttuessa. Sittemmin – oma auton hankittuani – olen satunnaisesti käyttänyt bussikyytiä, kun jostain syystä en ole kulkenut omalla. Viime bussimatkasta oli yli kaksi vuosikymmentä. Nostalgia katosi bussiin noustessani, sillä raha ei enää kelvannut maksuksi. Onneksi pankkikortti oli mukana ja sain matkalipun. Onnekseni kaukolinjan autossa oli myös tilaa. Matka meni mukavasti ja kaveri oli perillä vastassa. Päivät siinä vierähtivät harrastuksemme parissa ja oli paluumatkan aika. Pankkikortilla pääsin alkumatkan paikallisliikenteen bussilla suuremmalle bussiasemalle kaupunkiin. Kaukoliikenteen bussi tuli odotusajan jälkeen laituriin, joka oli täyttymässä matkustajista. Kuski seisoi oven vieressä ja matkustajat esittivät autoon noustessaan älypuhelimistaan lunastaneensa matkalipun. Kysyessäni tilan riittävyydestä pankkikortilla maksavalle sain ohjeeksi odottaa jonon hännillä, josko tilaa jäisi minullekin, jolla ei ole älypuhelinta. Onnekseni tilaa jäi ja pääsin kyytiin. Totisesti, kyllä minä siellä jono hännillä mietin vaihtoehtoja, että jospa en mahdukaan kyytiin. Heti pitää lukijoille teroittaa, että bussien kuljettajat kaikkinensa olivat erittäin palvelualttiita ja miellyttäviä. Sosiaalipummi? Mennä vuonna joku nuori poliitikko sanoi tv-haastattelussa, että tämän päivän eläkeläiset eivät ole ansainneet, eli maksaneet, eläkkeitään, vaan elävät tulonsiirtojen, eli sosiaaliturvan varassa. Ja että työssä käyvät nuoremmat polvet kustantavat kaiken. Toinen nuori poliitikko totesi lehtihaastattelussa, että vanhojen ihmisten, eli eläkeläisten, äänioikeutta pitäisi rajoittaa, kun äänestävät väärin ja itsekkäästi ajattelematta nuorten ikäpolvien tulevaisuutta. Minun pitämän siis tuntea syyllisyyttä, että vanhenin ja jäin eläkkeelle ja että äänestänkin väärin. Tästä viimeisestä voin todeta, että olen korjannut virheellisyyteni ja lakkasin äänestämästä, näillä näkymin pysyvästi. Lisäksi kulutan säästöliekillä sosiaaliturvan varallisuutta yhteiskunnan leikattua eläkettäni kuukausitasolla 465 euroa eri konstein. Säästän ilmastoa syömällä vähän ja ajamalla omaa autoa vain harvoin – kun on pakko. En myöskään omaa nettiliittymää enkä älypuhelinta. Näin en saastuta somea höpinöilläni enkä sitä myötä loukkaa ketään kärjekkäillä kommenteilla. En myöskään kuluta luontoa ostamalla tämän tästä uutta puhelinta. Voin todeta olevani ikääntynyt sosiaalipummi yhteiskunnan ulkokehällä. Valitanko, olenko katkera? Ei lainkaan. Olen onnellinen – ehkä joidenkin harmiksi, että olen yhä elossa – kiitos julkisen terveydenhoidon. Minulla on ystävä, joka toimittaa tämän nimimerkkikirjoituksen mahdollisesti julkaistavaksi lehdessä, jota onneksi vielä painetaan. Onneksi myös kirjeposti vielä kulkee. Loppuelämä on kokoelma pieniä toiveita. Ilman toivoahan ei ole elämää. Lisäksi minulla ja kaverilla on paljon historiaa käsitteleviä kirjoja, joista löydämme lähes päivittäin uutta ymmärrystä tämän ajan tapahtumille. Eräs historiankirjoittaja kirjoitti, että historia on ympyrä. ”Uudistusten ja kehitysten jälkeen palataan takaisin lähtöpisteeseen, aina uudelleen ja uudelleen, ja kaikki alkaa alusta.” Tosiasioiden oivaltaminen edellyttää siten historian tuntemusta. Sitä minä vaan kysymään, että onko tämä paljon puhuttu ilmaston lämpenemishuoli kaikilta osiltaan ihan terveellä pohjalla? Maataloudesta tehtiin mennä vuonna ja aiemminkin syypää ilman saastumiseen. Mutta lentoliikenne lisääntyi 2019. Anselmi Ulkokehäläinen (Ystävän palveluna Seppo Sivonen)