Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Kuuden lapsen äiti ihmetteli saamaansa postia ja liikuttui sitten – ”Rupesi vedet tippumaan silmistä”

Illossa asuva Leena Keskinen sai toissapäivänä postin joukossa kirjeen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta, MLL:sta. –  Ihmettelin, että mitäs tämä nyt on. En ole missään yhteydessä MLL:n kanssa. Kuuden lapsen äiti avasi kirjeen ja yllättyi. Hänelle oli myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein, joka luovutetaan valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa 12. toukokuuta. –  Kirjettä lukiessa rupesi vedet tippumaan silmistä. Kyllä nyt on puhelin soinut taukoamatta, ja onnitteluja on tullut niin sukulaisilta kuin ystäviltäkin. Leena Keskinen, o.s. Virtanen, syntyi Illon Kelkkaankulmalla vuonna 1934. Hän meni naimisiin Leo Keskisen kanssa maaliskuussa 1955. Pakkanen paukkui, ja hääkimpun neilikat ehtivät paleltua kolmesti ennen vihkikuvanottoa. –  Kaksi tyhjää meni yhteen. Minulla oli vain tarakalla äidin antama lakanakangaspakka ja itse kutomani pöytäliinat, pyyhkeet, tyynyliinat ja lakanat. Kahvit aamuvarhaisella ennen navettaan menoa Perheen ensimmäinen koti sijaitsi Punkalaitumella. Ensimmäisten lasten synnyttyä Keskiset muuttivat Kelkkaankulmantien varteen Illoon. Maatilalla oli lehmiä, vasikoita, muutamia sikoja ja 250 kanaa. Pelto- ja metsätyötkin ennätettiin jossain välissä tehdä. Leo-isäntä kävi myös ansiotyössä. Perheeseen syntyi tyttöjä ja poikia kumpaisiakin kolme kahdessa sarjassa: ensimmäinen 50-luvulla ja toinen sarja 60-luvun loppupuolella. Lasten ollessa pieniä piti Leena-emännän jaksottaa työt lasten mukaan. –  Herätys oli aamulla kello 5.30. Join kahvit aina ennen navettaan menoa. Karjan ja elikoiden ruokinnan ja lypsyn jälkeen huolehdin lapsista. Heidän mentyä päiväunille vein maitotonkat 600 metrin päähän tienvarteen ja pesin pyykin karjakeittiön padassa. Lapsena kaksi vuotta keuhkosairaalassa Leena Keskisen lapsuutta leimasi ongelmat keuhkojen kanssa. Hän oli keuhkosairaala Satalinnassa 2 vuotta ja 2 kuukautta. Hänen keuhkoistaan imettiin vettä pois, ja sairaalassa ollessaan tyttö ehti sairastaa niin kurkkumädän kuin tulirokonkin. Vain isä kävi katsomassa tyttöä sairaalassa, sillä äiti ei halunnut aiheuttaa lapselle yli voimien käyvää koti-ikävää. –  Isän meijerikuskin palkasta meni joka markka sairaalamaksuihin. Seitsemäs lapsi Jo tyttösenä Leena tiesi haluavansa lapsia. Hän ilmoitti, että jos ei omia saa, niin ottaa kasvatteja. Lapsirakas Leena soitettiinkin aina avuksi veljen maatilalle Houhajärvelle synnytysten ajaksi. Veljen perheeseen syntyi kymmenen lasta, joten Leenan apu oli todella tarpeen. Eräällä apureissulla yksi perheen pojista tuli kahdeksi viikoksi Leenan mukana Illoon. Houhajärvelle palattuaan poika ilmoitti haluavansa muuttaa Illoon Virtasille. Niin tehtiin. Leena sai kasvattiveljen ja kutsuukin tätä seitsemänneksi lapsekseen. ”Lapset kasvattavat toinen toistansa” Laulaminen on ollut Leena Keskiselle aina rakasta puuhaa. Hän lauloi Illon koulun kuorossa, ja esiintyi julkisesti ensi kertaa yksin alakouluikäisenä koulun tarvikkeiden ostoa varten pidetyssä hyväntekeväisyyskonsertissa. Kappaleena oli Paimentytön sunnuntai. Nyt Illon tutina-lauluryhmä ja Vammalan eläkeliiton kuoro ovat jääneet sairauden vuoksi. Leena Keskinen iloitsee lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten musikaalisuudesta ja laulutaidosta. Elämänohjeekseen äitienpäivänä palkittava, lämpöä ympärilleen säteilevä Leena Keskinen mainitsee sanaparren ”vie mennessäs, tuo tullessas”. Hän toteaa myös, että lapset kasvattavat toinen toistansa. Tärkeintä on sopu sisarusten kesken.