Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Tyrvääläistä: Voi pejjooni, minkä teit

Ystävämpäivästä tulikip pejjoonin kommee päivä. Meinaav vaan, että kun aurinko sillai paisto. Ennem pualtapäivää se tuppas ittensä meitin kans sammaam pöytää. Miäs jo meinas pistääv verhoja etteem, mutta mää toppuuttelin sitä. ─ Ans olla ny. Anna räkittää, kun kerrankip paistaa. Tämmöstä se ov vanhan elämä, istumista keittiöm pöyräsä. Jos pöytä ossais puhua, olis sillä monta tarinaa. Pöyräsä ihmetellään ilmoja, vahrataal lintuja ja jäniksej jälkiä. Siinä syärään aamupuuroo, lujetaal lehret ja juaraan kymmenkahveet. Yllättäin huamataan, että ollaankij jo pualipäiväsä ja voitas ottaa vaikka nokoset. Vaan eipäs nym mentykän nokosille. Aurinko houkutti meirät ulos ja kulkeen kaupunkin kauneinta rantaraittia. Se hellii kulkijam miältä jokkaisena vuarenaikana. Annan kiitokset kaupunkille, kun se pallautti Ystävämpuistoon polkujen nimiplakkaatit. Mää luulen, että kaikki ei ollenkan tiä, että rantapolluun kyljesä on Ystävämpuisto. Huano asia on, että polluun varrella on penkkejä kovin nirkosesti. Vanha kaipaa istunta allensa, kuv välillä pittää huakasta. Nuaret istuu vaikka nurmikolla, mutta vanha ei tahro päästä maasta jalvollensa. Kirjastor rantaan sopis toinenkim penkki, vaikka siähem piänen niämen nokkaa. Siinä olis kiva paikka istua. Tottakai penkit maksaa, mutta hyvivvointi lissääntyy, kuv väki liikkuu enämpi. Sillai hinta om piam maksettu. Mää ehrotan ny kaupunkin puutarhurille semmosta alkukesän kävelyretkee jonkuv vanhemman kuntalaisen seurasa. Sillon tulis kattottua yhresä ne istumpaikat. Ystävämpäivän ehtoon pimmeyresä menin uurestansa ulos. Seisor rannalla ja kattelij järven toisella pualev valosa kylpevää kaupunkia, siltaa ja kirkkoo. Alitajuntani syävereisä piilotellu, isäni käyttämä sana, kimpos essii. Totesin, että om meitillä peijoonin kaunis näkymä. Isäni käytti peijjoonia ollessaan huvittunu tai kun joku asia oli hyvin. Tyrvääm murteen sanakirjasa sannaa ei o. Nykysuamen sanakirja sannoo, että peijooni ov veitikka, veijari, lurjus, ryökäle ja vintiö. Isä saatto sannoo veljestäni, että ”pojjaam peijooni.” Tää juttu synty peijakkaan satteisena sunnuntaina. Sanakirjam mukkaam peijakas ol liävähkö kirosana. Raili Ruohola