Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

SLEY:n avohakkuu Karkussa – ”On vanhentunut käsitys, että olisi metsiä, joissa avohakkuu on ainoa järkevä toimenpide”

MIELIPIDE Sastamalan Puheenaihe.fi -sivulta 3.4. paljastui, että Suomen Luterilainen Evankelioimisyhdistys SLEY aikoo toteuttaa sijaintiin nähden valtavan (6 ha) avohakkuun Karkun taajama-alueella Evankelisen opistonsa ympärillä. Kulttuurihistoriallinen maisema sijaitsee meidän kaikkien silmissä. Päätös on tyrmäävä, erityisesti kristilliseksi itseään kutsuvalta yhteisöltä. Lajien kiihtyvä sukupuutto ja Suomen luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen ovat tosiasioita, joihin suurin syy löytyy ihmisen toiminnasta. Tehometsätalous liian rajuine maan muokkauksineen, harvennuksineen ja hakkuineen sekä ojituksineen on tähän suuri, jollei suurin syypää. Sekä tutkimus että kansalaiskeskustelu ovat tuoneet vakuuttavasti esiin, että avohakkuita tulee selvästi vähentää ja jättää kokonaan tekemättä ekologisesti ja maisemallisesti erityisen arvokkaissa kohteissa. SLEY:n päätös kuvastaa sitä arvojen, tiedon ja toiminnan järkyttävää ristiriitaa, jossa moni muukin arvoyhteisömme tappuroi. Emme tiedä, pohjaako päätös tietämättömyyteen metsänhoidon muista vaihtoehdoista, luottamuksesta tahoihin, jotka näkevät metsät lähinnä luonnon tuotantolaitoksina vai piittaamattomuuteen koko asiasta. On vanhentunut käsitys, että olisi metsiä, joissa avohakkuu on ainoa järkevä toimenpide. Vaihtoehtoja on aina. Selvittelimme itse kohdallamme asiaa muutama vuosi sitten. Emme tyytyneet metsänhoitoyhdistyksen vastauksiin, vaan perehdyimme asiaan itse ja etsimme myös muita asiantuntijoita. Tämän seurauksena luovuimme avohakkuista ja siirryimme jatkuvaan kasvatukseen, jossa metsä pysyy peitteisenä. Pala metsää suojeltiin Metso-korvauksen turvin. Olemme nähneet, että jatkuvapeitteinen kasvatustapa on sekä mahdollinen että taloudellisestikin täysin kilpailukykyinen vaihtoehto metsänomistajalle https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.305010 SLEY-metsähakkuussa kiinnostaa myös kaupungin linja. Onko Sastamalan kaupungilla aikomustakaan yrittää suojella Karkun alueen ja koko Sastamalan ainutlaatuisen kauniita maalaismaisemia ja eliöstöä? Kymmenen vuotta sitten Sastamalassa vielä löytyi sieltä täältä vanhoja, runsaslajisia metsiä ja ehjiä maisemasiluetteja peltojen ja vesien kera. Tänään joka suunnalla näkyy pirstottua maisemaa, tasaikäistä köyhää metsää ja isoja avohakattuja raiskioita. Muutos on ollut nopeaa ja sen havaitsee myös korvin, kun liikenteen ääni kuuluu yhä kauemmas. Asumme Kuloveden rannan tuntumassa. Olemme nähneet veden muuttuvan ruskehtavaksi, sinileväkukintojen ilmaantuvan sateisina kesinä yhä varhemmin ja yhä runsaampina, sekä tuttujen lintulajien katoavan lyhyessä ajassa. Rajuilla hakkuilla, jotka edistävät ravinteiden huuhtoutumista pelloilta ja metsistä vesistöön on osansa tässä surullisessa kehityksessä. Kaupungin tulisi kiireesti kerätä parhaat voimansa pohtimaan, miten se voisi yhteistyössä yksityishenkilöiden, yhteisöjen ja yritysten kanssa kääntää suunnan. Kaupungin tulisi etsiä keinoja motivoida ja tukea metsänomistajia maisemien ja monimuotoisuuden säilyttämiseen. Tukea tarvittaisiin erityisesti silloin, kun on taloudellisesti vaikea tilanne. Se vaatisi uutta, kokonaisvaltaista ajattelua. Löytyykö kaupungilta näkemystä ja tahtoa toimia tässä asiassa? Metsänhoitoyhdistyksille tehtävää ei voi jättää, niiden tehtävä ja intressit ovat aivan toiset. Vaikka SLEY:n hakkuuta voidaan periaatteessa pitää yhteisön omana asiana, tulisi sen suuresti kiinnostaa myös kaupunkia. Karkun alueella on aivan viime aikoina kaadettu vanhaa puustoa, toteutettu harvennuksia ja avohakkuita. Maisemallisesti ja virkistysarvojen kannalta SLEY:n hakkuu on erittäin merkittävä. Kaikki edellä mainittu syö pohjaa visiolta Karkusta vetovoimaisena vihreänä kaupunginosana ja tuhoaa tätä menoa ajatuksen kehittää Sastamalan matkailua luontoarvojen varaan. Yksi Ritajärvi kaukana asutuksista ei nimittäin paljoa pelasta. Luonto tarvitaan ihmisten keskelle. Timo Ylikomi , professori Riitta Ylikomi , PsM Sastamala