Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Historiallinen helmi ansaitsee suojelunsa

  Ensi silmäyksellä rötisköltä vaikuttava talo on harvinainen helmi, yksi Sastamalan arvorakennuksista.  Rakennus tunnetaan Ulvion talona. Se on osa Vammalan historiaa: se on niitä harvoja kauppalan polttamiselta 1918 säästyneitä taloja. Lähinnähän poltettiin Vammaskosken sillan etelänpuoleista taajamaa. Se lienee myös viimeinen näin vanha ja lähellä kirkkoa sijainnut puutalo, jota ei ole vielä purettu – ellei Jaatsia 1890-luvulta oteta huomioon. Niinpä sitä voisi sanoa jopa mittaamattoman arvokkaaksi. Selvää on, että jos rakennusta sanotaan arvokkaaksi, myös sen suojelu tai uuteen kukoistukseen muokkaus nielee rahaa. Talohan on nykyäänkin yksityisessä omistuksessa, mutta rakennuksen säilyttämisen luulisi kiinnostavan myös yhteiskuntaa. Mihin meillä varoja sitten löytyy ja miten ne kohdennetaan, mittaa päättäjien ja maksajien sivistyksen tasoa ja historian arvostuskykyä. Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikön toimenpidesuosituksessa 2004 todettiin kohteen säilyttämistarve. Pari vuotta sitten valmistui Sastamalan kaupungin tilaama selvitys asemakaavamuutosta varten. Alueelle mielitään asuinkerrostaloja. Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy:n selvityksessä 2016 oli kuitenkin olennaisia aukkoja ja puutteita. Niinpä se julkisti korjatun laitoksen jokunen viikko sitten kirkkoherra Jari Nurmen informaation ja historia- ja rakennustietojen pohjalta. Tyrvään pappila valmistui 1892, ja kirkkoherranpappilalta vuokratulle 20 aarin tontille, pappilan suulin läheisyyteen, rakensi kirvesmies ja rakennusurakoitsija Anselm Nurmi talon perheelleen 1910-1911. – Pappilan portin pieleen, kuten Eino Nurmi, itsekin rakennusurakoitsija, luonnehti eräässä kirjoituksistaan Tyrvään Sanomissa. Sittemmin hänen poikansa Jari Nurmi toimitti kirjoituksista kirjan Tyrvääläisen kertomaa (Tyrvään Sanomat 1998). Talo siirtyi 1922  Uuno Ulvion, ent. Ulvénin omistukseen. Tontilla harjoitettiin pienteollisuus-, kauppa- tai yritystoimintaa, alkaen kuuluisasta Ulvion vesitehtaasta.  Ulvioiden jälkeen tontin omisti 1970-luvulta alkaen kuorma-autoilija Lauri Uusitalo, joka säilytti kuorma-autoa vesitehtaan osassa. Nykyiselle omistajalle tontti siirtyi 1988. Korkeenurmen torpasta lähteneellä Anselmilla oli silmää talonsa sijoittamiselle vanhan pääväylän varteen. Sen toisessa päässä oli vuosisadan vaihteessa rakennettu rautatieasema, kestikievari ja vaneritehdas. Vammaskosken ylitti vanha Laidetie, ja Liekoveden pohjoisrantaa seurasi Vaunutie. Tielinja Äetsään ja Kiikkaan oikaistiin 1800-luvun lopulla Asemakaduksi. Näiden väylien risteyksen tuntumaan nousi Nurmen talo. Liikenteen solmukohdan, merkittävän mylly- ja kalakosken muodosti kirkosta länteen sijaitseva Vammaskoski, jonka pohjoisranta kuului Tyrvään pappilalle. Alue oli tuolloin melko rakentamaton. Taajamarakentamisen piirteitä näkyi lähinnä kosken toisella puolella, jonne sijoittui kauppatoiminta, kun teollisuus puolestaan alkoi rakentua Tyrvään puolelle 1895 rakennetun rautatien ja aseman vetämänä. Kosken eteläpuoli erotettiin Tyrväästä 1915 Vammalan kauppalaksi. 1850-luvulla oli kosken partaalle rakennettu Tyrvään pitäjän kirkko. Sisällissodan aikana punaisten komentopaikkana ollut pappila poltettiin 18. huhtikuuta punaisten perääntyessä, ja seuraavana yönä poltettiin sillantakainen kauppala. Nurmen rakennukset säästyivät Vammalan suurpalossa, mutta perhe oli joutunut jo syyskesällä 1917 muuttamaan talostaan syrjään Houhalan kylään. Talon vaiheista siinä rytäkässä ei ole varmaa tietoa, mutta on mahdollista, ettei Nurmi myynyt taloa heti muutettuaan pois. Heinäkuussa 1918 säädettiin torpparilaki. On mahdollista, että Nurmi lunasti vuokratontin omakseen ja myi sen vasta 1922. Ennen myyntiä Nurmi mahdollisesti teki taloonsa laajennuksen. Oletusta tukee muistitieto, että Nurmi rakensi saman kadun varrelle muitakin taloja. Palaneen pappilan tilalle rakennettiin uusi 1922. Pappilan suuli purettiin 1930-luvulla ja rakennettiin uudelleen navetan takaiseen notkelmaan. Vasta sotien jälkeen suuli sai lopullisen purkutuomion. Pappilan pihapiirin purettujen talousrakennusten hirsistä seurakunta rakennutti Houhajärven leirimajan 1954. Rakentajana oli Eino Nurmi, joka urakkaporukoineen rakensi Vammalan seudulla kolmatta sataa taloa. Kaupungille luovutettu selvitys muun muassa päätyi toteamaan, että Nurmen/Ulvion talolla on maisemallista ja historiallista merkitystä Tyrvään vanhan pääkadun varrella.  Sadan vuoden takaisin polttamisen ja nopean uudistumisen vuoksi vanha, maatalousaikainen tai kauppalan alkuvaiheen puurakentaminen on käynyt erittäin harvinaiseksi taajama-alueilla. Asuinrakennuksen ja talousrakennuksen säilyminen osana katukuvaa olisi hyvä turvata rakennuskohtaisilla merkinnöillä. Pihan rakenne, jossa vastakkaiset asuin ja talousrakennus rajaavat tonttia ja pihaa, tulisi säilyttää.   Voi vain arvailla, kuka taulun on aikoinaan maalannut, sillä se ei näy selkeästi signeerauksesta.  Taulun omistaa kirkkoherra Jari Nurmi, jonka isoisä Anselm talon rakensi yli sata vuotta sitten..