Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ja sitte me ei tehrä mitään!

”Ensin me räknätään, sitten me meinataan, sitten me meinaan räknätään ja lopulta – me ei tehdä mitään!” Siteeraan tässä aviomieheni Tyrwää Showta varten kirjoittamaa sketsiä. Onko tässä tiivistettynä tyrvääläisen tapa toimia? No, uimahalli ei ehkä ole paras esimerkki kumoamaan tätä väitettä, onhan sitä jo yli viiskymmentä vuotta meinaan räknätty. Mutta oikeasti, muissakin asioissa? Tällä hetkellä tapetilta löytyy uuden torialueen suunnittelu ja suunnitelmien ehdotukset. Ensin suunniteltiin, sitten esitettiin, kerrottiin se asukkaille ja nyt laitettiin pakki päälle kun osa olikin sitä mieltä, ettei se niin voi mennä. Katsotaan kuinka kauan tässä taas menee kun räknätään uudelleen ja alusta, meinataan ja sitten räknätään ja taas kysytään miltä vakuttaa ja joku valittaa, eikä taaskaan mennä eteenpäin. Oravanpyörä on valmis. Antiikin kreikkalainen filosofi Herakleitos ajatteli, että muutos on todellista ja pysyväisyys vain harha. Palaan ajatuksissani noihin vuosituhansien takaisiin mietteisiin, koska taidan olla samaa mieltä. Vain muutos on pysyvää ja niin sen on oltava. Meidän on joskus oltava ennakkoluulottomia ja otettava riskejä vaikka se kuinka pelottaisi. Maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana. Kerronkin nyt oman ajatukseni mahdollisesta uudesta torialueesta. Isommalta torin puolelta autot POIS. Pikkuparkki jää ja sinne lisätään inva- sekä lapsiperhepaikkoja. Torikeskusken takana olevaa viheraluetta kutistetaan ja lisätään sinne vinoparkkeja ja niitä todellakin sinne mahtuisi vaikka ja kuinka. Torikeskuksen takana olevat rappuset uusiksi. Niin että vanhukset ja lapsiperheet pääsevät siitä helposti kulkemaan. Matka Torikeskuksen takaa, sivuparkista, ei ole yhtään sen pidempi kuin Torikeskuksen edestä, viimeisestä rivistä. Ja sitten tämä torialue. Uusi (tilava) kahvila keskeiselle paikalle (jos siihen rohkea yrittäjä löytyy) ja kiinteä esiintymislava (tarpeeksi iso kiitos-että mahtuu myös nimekkäämpi esiintyjä tarvittaessa). Kyllä. Me tarvitsemme lavan, ihan jokainen meistä. Kahvilan ympärille tarpeeksi pöytiä ja tuoleja kesäisin, että mahdumme kaikki vaihtamaan kuulumisia, varsinkin eläkeläiset, joille se on päivän suola. Muistetaan myös lapsiperheitä! Lapset eivät välttämättä viihdy pelkkää asfalttia tuijottaen, mutta pienikin leikki-/aktiviteettialue riittää. Tietysti sellaiseen paikkaan jonka lähellä EI autoja kulje. Tämän alueen ympärille/viereen  vanhemmille penkkejä, joilla huilahtaa hetki kun lapset leikkivät. Entäs sitten myyjät? Minä näen torialueessamme potentiaalia viehättäväksi keskukseksi, jossa olisi jokaiselle jotakin. Mitä enemmän myyjiä, sen parempi! Kiinteät, hyvin suunnitellut myyntikojut/mökit, olisivat varmasti käytännöllinen ratkaisu. Tämä mahdollistaisi esim. pop-up myyntitoiminnan ja antaisi nuorille mahdollisuuden tutustua yrittämiseen. Sen lisäksi toivoisin, että kivijalkakauppiaat verkostoituisivat torialueelle, edes joskus, ei välttämättä jatkuvasti. Entäs sitten huoli autottomasta torista joka vie asiakkaat? Tähän en todellakaan usko. Nyt pitäisi miettiä tämä asia positiivisen kautta! Parkkitilaa ei olla vähentämässä, vaan  se pysyy määrällisesti samana/lähes samana. Mitä aktiivisempana tori näyttäytyy pääkadulle, sitä enemmän se houkuttelee asiakkaita. Ja loppuviimeksi nämä asiakkaat saattavat jopa viihtyä kauemmin ostoksilla, kun on muutakin nähtävää kuin päin prinkkalaa parkkeeratut autot. Minä kannatan aina uudistukia ja muutosta! Sastamala tarvitsee kipeästi uusia asukkaita – nuoria, nuoria aikuisia, lapsiperheitä. Eläkeläisiä, teitä on paljon, mutta me pidämme kyllä teistä huolta. Emme voi silti elää vuodesta toiseen palvellen vain tiettyä ikäryhmää, on ajateltava kokonaisuutta. Mitä jos vaikka oikein meinattais eikä vaan räknättäis, tai siis tehtäis niinku vihdoin niitä muutoksia! Mää meinaan meen ny saunaan.