Sastamalan kirkkoherra kyllästyi virastojen pompotteluun, antaa kovaa kritiikkiä: ”Suunnitelmallisuus särkyy, uskottavuus katoaa” - Puheenvuoro - Tyrvään Sanomat

Sastamalan kirkkoherra kyllästyi virastojen pompotteluun, antaa kovaa kritiikkiä: ”Suunnitelmallisuus särkyy, uskottavuus katoaa”

Sastamalan seurakunnan kirkkoherra Vesa Aurén ottaa avoimessa kirjeessään valtioneuvostolle ja aluehallintovirastolle kantaa lyhyisiin varoaikoihin, jotka alati muuttuvista rajoitusmääräyksistä seuraa. ”Toimintaa tai palveluja järjestävät yhteisöt, yritykset ja toimijat tarvitsevat enemmän kuin yhden tai kaksi päivää aikaa reagoida annettaviin rajoituksiin”, kirkkoherra kirjoittaa.

Sastamalan seurakunnan kirkkoherra Vesa Aurén sanoo, että lyhyen varoajan päätöksillä ja määräyksillä on suuri vaikutus useisiin eri toimijoihin seurakunnan lisäksi.

10.1. 14:00

Lutherin mukaan esivallan ja kaiken julkisen vallan tulee toiminnassaan toteuttaa kohtuullista vallankäyttöä. Pandemiaan liittyvien rajoitusten antamisessa esivaltamme on liukunut kohtuuttoman vallankäytön puolelle.

Toimintaa tai palveluja järjestävät yhteisöt, yritykset ja toimijat tarvitsevat paikallisella tasolla enemmän kuin yhden tai kaksi päivää aikaa reagoida annettaviin rajoituksiin. Tämän vuoden aikana valtioneuvosto on siirtänyt koronarajoitusten määräämisen pääosin aluehallintovirastojen (avi) tehtäväksi. Virastot ovat antaneet kuukaudesta toiseen uusia määräyksiä, mutta varoaika niiden antamisesta toteuttamiseen on ollut kohtuuttoman lyhyt ja loppuvuodesta lyhentynyt olemattomiin.

Esimerkiksi tammikuun ensimmäisellä viikolla seurakunnan piti antaa seuraavan viikon kirkolliset ilmoitukset toiminnasta maanantaina 3.1. ja ne julkaistiinkin paikallislehdessä keskiviikkona 5.1. Samana päivänä 5.1. kello 16.04 (!) avi tiedotti, että uudet kokoontumisrajoitukset annetaankin vasta perjantaina 7. tammikuuta ja ne astuvat voimaan lauantaina 8. tammikuuta. Yölläkö paikallisten toimijoiden on ajateltu lukevan uudet määräykset, tiedottavan niistä ja peruuttavan, siirtävän tai muuntavan toiminnan uuteen asentoon? Tällainen kädestä suuhun eläminen on kohtuutonta vallankäyttöä – täysin riippumatta päätöksen oikeellisuudesta ja sisällöstä, joihin tämä kritiikki ei kohdistu.

Aivan kuin vasta perjantaina viranomaisilla olisi käsitys siitä, mitä rajoituksia lauantaina tai seuraavalla viikolla tarvitaan.

”Yölläkö paikallisten toimijoiden on ajateltu lukevan uudet määräykset, tiedottavan niistä ja peruuttavan, siirtävän tai muuntavan toiminnan uuteen asentoon?”

Joulupäivää 25.12. ja joulua koskevat uudet, aiemmasta poikkeavat rajoitukset avi antoi aatonaattona – ikään kuin paikallistasolla olisi parin päivän varoajalla mahdollista tiedottaa paikallislehtiä käyttäen uskottavasti ja mielekkäästi ja muuntaa tilaisuudet ja tapahtumat uusien ohjeiden mukaisiksi.

Aluehallintoviraston tapa toimia kokoontumisrajoituksia antaessaan on sellainen, että kerran viikossa ilmestyviä, arvokkaita ja erittäin toimivia paikallislehtiä ei tiedottamisessa voi järkevästi käyttää. Päinvastoin. Ajoissa kaupungin asukkaille annettu tieto on ollut monta kertaa joko kokonaan tai osin väärää.

Toistuvasti olemattomalla varoajalla tuleva ohjeistus saa vastuunkantajat ja toimintaa järjestävät tahot tuntemaan itsensä hallintoalamaisiksi, joita esivalta nöyryyttää.

Suunnitelmallisuus särkyy

Iso harmituksen aihe on toiminnan suunnitelmallisuuden särkyminen. Kymmenien työntekijöiden työajan käyttö ja töiden järkevä suunnittelu eivät kädestä suuhun elettäessä ole mahdollisia.

Ei tilaisuuksia voi parin päivän varoajalla siirtää sisältä uloskaan, Suomen talveen, jos esiintymässä on vaikkapa muusikkoja tai soittimena urut. Ulkona järjestettävä toiminta vaatii erilaiset järjestelyt kuin sisällä toteutettava, ja huolellisen, aikaa vievän valmistelun.

Kun ihmiset eivät enää tiedä, onko joku tilaisuus vai ei ja voiko tulla vai eikö voi, katoaa toiminnan järjestäjältä ihmisten mielissä uskottavuus.

Kohdistuu kipeästi kaupallisiin toimijoihin ja tapahtumajärjestäjiin

Vielä paljon kipeämmin kuin seurakuntaan, kohdistuu vakiintuneeksi tavaksi muotoutunut kohtuuttoman lyhyen varoajan käyttö uusien rajoitusten ilmoittamisessa moniin kaupallisiin toimijoihin ja tapahtumien järjestäjiin.

Kun pandemiaa on kestänyt kohta kaksi vuotta ja voi kestää vielä jonkun vuoden lisääkin, on aivan välttämätöntä korjata kokoontumisrajoitusten antaminen toimivammaksi.

Keväästä 2020 asti THL on mallintanut ennusteita tuleville kuukausille ja moni Euroopan maa, kuten Iso-Britannia, Tanska tai Norja kulkevat Suomen edellä rokotuksissa ja tartunnoissa. Aika monessa toriparlamentissakin on realistinen ja kohtuullisen oikea käsitys siitä, mihin pandemia kehittyy seuraavina viikkoina. On vaikea uskoa, että Suomessa päättäjien tiedot tarkentuvat niin, että päätös tulevista viikoista voidaan antaa vain erityisen lyhyellä, kuten yhden tai kahden päivän varoajalla.

”Terveys on muutakin kuin välttyä koronalta”

Viranomaisten antamien rajoitusten tarkoitus, terveysturvallisuus, ja siihen tarvittavien resurssien riittävyys, ovat oikeita ja hyväksyttäviä tavoitteita. Mutta hallinnon ja esivallan ymmärrys terveydestä on kaventunut liian kapea-alaiseksi. Terveys on muutakin kuin välttyä koronalta.

Monelle, varsinkin ikäihmiselle, esimerkiksi seurakunnan kokoava toiminta, diakoniakahvila tai pienryhmät ja toisten tapaaminen ovat mielensä terveyden kannalta keskeisiä, jopa kriittinen osa elämää ja elämisen mieltä. Ja jos elämisen mieli häviää, ei elämä tunnu enää elämisen arvoiselta.

Toiminnan äkillisestä peruuntumisesta syvästi ahdistunut vanhus kirjoitti, kuinka tutun pienryhmän äkillinen peruutus tekee kipeää: ”Raamattupiiri on minulle hyvin tärkeä. Koen ikäväksi tilanteen, että en saa seurakunnalta riittävästi rohkaisua ja hengellistä tukea”.

”Jos elämisen mieli häviää, ei elämä tunnu enää elämisen arvoiselta.”

Luterilaiseen etiikkaan ja pohjoismaisiin yhteiskuntiin on syvästi iskostunut ajatus kohtuullisesta vallankäytöstä. Lutherin sanoin ”Heinäkuorman tulee väistää juopunutta miestä”. Kuukaudesta ja nyt jo vuodesta toiseen kädestä suuhun aikataululla kokoontumisrajoituksissa toimimalla valtioneuvosto ja aluehallintovirasto ovat kuuroja Suomessa toimivien yhteisöjen, järjestöjen ja yrittäjien jalankululle. Esivalta ajaa heinäkuormalla taloudellisen selviytymisen kanssa eri paikkakunnilla hoipertelevien toimijoiden yli mennen tullen. Odotamme kohtuullista vallankäyttöä!

Vesa Aurén

Sastamalan kirkkoherra

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos