”Nuoret kollegat ovat kuin duracell-pupuja” – Ikäkriisiä poteva kirjoittaja oli nuorena samanlainen, aikaansaava ja innovatiivinen

Irmeli Knuutti kirjoittaa kolumnissaan osuvasti ikäkriisistä ja sen merkeistä.

10.6. 6:00

”Ikä on vain numeroita”, sanovat ihmiset. Ja kattia kanssa. He eivät selvästikään ymmärrä, mistä puhuvat. Minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni ikäkriisi. Se alkoi viime syksynä, eikä osoita laantumisen merkkejä. Elän toivossa, että tämä menee joskus ohi.

Kun olin lapsi, aikuiset sanoivat, että kylläpä aika kuluu nopeasti. Muistan ihmetykseni, sillä olin aivan eri mieltä. Mutta iän karttuessa alkoi aina olla maanantai. Nykyään on aina uusi kuukausi, vuodenaika, vuosi.

Ikäkriisiini kuuluu asioita, joita en voi enää saada. Vauvaa. Onnellista avioliittoa ja kultahäitä. Uutta uraa. Eräs ystävä kysyi, haluaisinko todella saada vauvan. Kuultuaan kieltävän vastaukseni, hän kysyi, miksi ihmeessä sitten suren asiaa. Vastasin, että siksi, koska minulla on ikäkriisi. Päättelin hänen ilmeestään, että olen hölmö.

Olen huomannut, että vanhat valokuvani ovat muuttuneet. Sellaiset kuvat, jotka olivat ”aivan kauheita” vuosikausia sitten, ovat itse asiassa hyviä. Niissä ei näy ryppyjä, läskejä eikä harmaita hiuksia. Tuttava vuosikymmenten takaa sanoi äskettäin: ”Olit nuorena kaunis”. Nopeasti tuo miesparka totesi: ”Olet vieläkin kaunis”. Hyvä paikkausyritys, mutta ei mennyt läpi.

Myös vaivat muistuttavat siitä, että en ole enää parikymppinen. Paitsi mieleltäni. Polvet valittavat ja selkä ottaa vastaan noidannuolia. Kolmen verenmyrkytyksen ja kallonpohjan kasvaimen pelottelut ovat tehneet minulle selväksi, ettei täällä olla ikuisesti. Olisin minä uskonut vähemmälläkin, kiitos vaan.

Töissä seuraan, kuinka nuoret kollegat ovat kuin duracell-pupuja. Ideoita ja vauhtia riittää. Hymyillen muistelen, kuinka itse olin samanlainen, aikaansaava ja innovatiivinen. Nyt olen osatyökyvyttömyyseläkeläinen, mutta en sentään vielä kansaneläkeiässä. Siitä voisinkin kehitellä uuden kriisin aiheen.

Vanhuus ja viisaus kulkevat käsi kädessä, ainakin sanonnassa. Siitä päätellen en ole vielä vanha. Ehkä minusta joskus tulee sellainen. Kunhan pääsen tästä ikäkriisistäni yli ja otan avosylin vastaan kaiken, mitä elämällä on vielä varalleni suunnitteilla.

P. S. Kaksi ystävääni luuli, että täytän 50 vuotta. Ihan oikeasti. Toinen heistä perusteli näin: ”Ajattelin, kun olet työikäinen ja nuorekas.” Kiitos!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos