Että miten ne oppimisasiat lapsilla ja nuorilla menevät, koneitten kanssa?
Nyt on alettu pohtia oikein syvällisesti asiaa, jonka pitäisi jokaiselle hiukankin ajatustyöhön kykenevälle olla ihan itsestään selvä asia, eli käsien ja aivojen yhteistoimintamekanismeja.
Eilen satuin TV:n äärelle, kun lasten nykyoppimattomuus ja alentuneet arvosanat olivat aiheena. Pohdittiin, onko tietotekniikka kuitenkaan se paras tapa opiskella. No ei ole! Vai pitäisikö jälleen ottaa kynä kauniiseen käteen? No pitäisi!
Kuka keksi, että koulut sähköistetään?
Miksi ihmisestä kehittyi älykäs olento? Siksi, että lajimme pohjautuu kädellisiin. Käsiä käyttämällä; kirjoittamalla, asiat painuvat mieleen. Ne tulevat siinä samalla pohdituksi ja siirtyvät siten aivojen syvämuistiin. Kertaus on opintojen äiti.
Villisikakin osaa näpytellä konetta ihan varmasti, kun sellainen sen sorkkien eteen laitetaan – tai kissa käpälällään. Vain ihminen osaa kirjoittaa. Se on aikojen saatossa tapahtuneen evoluution tulos. Ihmisen aivoja on kehittänyt se, että ihminen ensin oppi käyttelemään työkaluja, piirtelemään luolamaalauksia ja tekemään jos minkälaisia asioita. Tämä aikaa myöten muuttui kehitykseksi, josta alettiin käyttää sanaa sivistys. Nyt tuo sana alkaa muuttaa merkitystään, kun kansasta on jälleen suuri osa taantumassa sivistymättömyyden polulle. Ei opita enää lukemaan, ei kirjoittamaan.
Koneiksi ja roboteiksi ovat pienet kulkijat muuttumassa – kuin sähkösähikäiset sihisevät levottomuutta sähkön myötä; ADHD, hahmottamisen häiriöt, unettomuus, levottomuus, ahdistus, räjähdysmäisesti lisääntyneet suolistosairaudet ynnä muut.
Opetushallitukselle lähtevät nyt terveiset tässä: Heittäkää kuuseen ne sähkömööpelit sieltä luokista. Kyllä koululaiset niitä koneita oppivat muutoinkin käyttämään. Vaikka nyt joku oppitunti aihetta olisikin, niin muuna aikana pitää saada kirjat ja vihkot, kynät ynnä muut perinteiset välineet sekä kaunokirjoitus takaisin ja taideaineita enemmän mukaan opetukseen.
Näillä terkuin ja miettein kirjailijatar tämä kirjoittaa jokaiselle toivottavasti pohdintaa. Voisiko siellä kodeissa ja vapaa-ajallakin koneitten sijaan tyrkyttää nuorelle kansalle kirjoja, paperia, kyniä, piirustusvälineitä, lankoja, kankaita, askartelu- ja käsityötarvikkeita – ja omaa esimerkkiä? Lapsethan kasvavat siihen kulttuuriin, mitä kodeissa noudatetaan.
Taidetta ja tekemistä kehiin! Kännyköille ja koneille rajattu aika ja muuna aikana ei ollenkaan.
Naomi Mesin
Kirjailija, taiteilija, puutarhuri ammatinharjoittaja Sastamala