Hallitusneuvottelut ovat lähtökuopissa. Sastamalakin kuuluu vaalivoittajiin kuitattuaan alueelleen kaksi paikkaa kansanedustuslaitoksessa. Odotukset ovatkin nyt suuret, jopa ministerin pestiä myöten. Että onnea vaan jatkossakin Miko Bergbom (ps) ja Arto Satonen (kok).
Ennen kuin ministerinsalkkujen jakoon päästään, on tietenkin hallitustunnustelijan tehtävä hommansa; kyseltävä, tutustuttava vastauksiin, neuvoteltava, pysyttävä puolueensa lupauksissa ja ehkä vähän annettava löysääkin. Kaikkein viisainta olisi tietenkin, että pystyttäisiin näkemään, miten kansalaisten elämä jatkuu suunnitellun hallitusohjelman mukaisessa Suomessa. Tässä yhtiössä ei riitä, että johdolla menee hyvin.
Hallituskokoonpanoja on jo mietitty useamman ajankohtaisohjelman verran ja eri vaihtoehtojen vahvuutta esitetty numeroinkin. Se on vielä helppoa matematiikkaa. Kuuden miljardin säästöihin pääseminen neljässä vuodessa on vallan eri juttu. Se ei ymmärtääkseni toteudu kehitysapurahojen leikkaamisella, eikä rasva-, sokeri-, ja suolaverolla. Paperossi- ja viinaverojen korotuskin taitaa olla melko toivoton yritys.
Mielenkiintoista on taas seurata hallituksen synnytysponnisteluja ja veikkailla ministerien naamoja. Pelottavaa on se, jos isot säästöt pyritään hakemaan sellaisista kohteista, jotka lamauttavat yhteiskunnan toimia ostovoiman pienentymisenä, hankaloittavat pienipalkkaisten ja työttömien elinoloja ja kohdistuvat koulutukseen, lapsiperheisiin ja sairaisiin ihmisiin ja heidän hoitajiinsa.
Lopuksi saanen ihmetellä, mikä työtehtävä tai toimi on niin arvoton, ettei sen tekijä ansaitse tulla sitä tekemällä toimeen? En keksi ainoatakaan mainittavaksi.
Matti Heinonen