En muistanut, miltä lämmin tuuli tuntuu iholla tai karkeat pitkospuut paljaan jalan alla. Olin unohtanut ensimmäisten kypsien tomaattien makeuden ja suolammen tuoksun. En muistanut sitäkään, miten rauhoittavaa on lekotella riippumatossa ja katsella ylitse lipuvia pilviä. Olla vain; keinua hiljalleen ajan virrassa.
Kaikki palautui hetkessä mieleen, kun saavuimme puolen vuoden tauon jälkeen mökille. Koko miljöö rakennuksineen, pihoineen, puineen ja taustalla välkkyvine lampineen paistatteli auringonvalossa.
Kirkkaankeltaiset narsissipehkot, talventörröttäjien lomasta kurottava vihreys, punarinnan ja mustarastaan taiturillinen luritus saivat ilon läikähtämään silmänurkasta.
Mikä riemastuttava jälleennäkeminen!
Aikaisempien kesien tapahtumat vilisivät ajatuksissani. Samalla tajusin, että kaikki tuo hauskuus on edessä: alamme rakentaa uusia muistoja.
””Valo, lämpö ja värit ovat niitä asioita, joita kaipaan pitkän, pimeän talven aikana.”
Ensimmäinen askare ei kuulu hauskoihin, vaan pakollisiin ja tärkeisiin töihin. Se on huussin tyhjennys. Mikään yllätys ei ollut löytää kompostikäymälästä vielä osittain jäätynyttä tuotosta. Kaivoimmehan runsas kuukausi sitten lumihankeen juuttunutta autoa viimeisimmällä pilkkireissulla muutaman kilometrin päässä.
Toukokuun loppupuolella vesi on hädin tuskin 14-asteista eikä houkuttele uimaan. Kun on viimein löylyjen välissä luovuttanut talviturkkinsa kylmään lampeen, ilma tuntuu entistä lämpimämmältä, ja sata askelta saunalle taittuu leikiten.
Kevät saapuu Kurun erämaapitäjään pari viikkoa myöhemmin kuin kotipuoleen, ja vihtaa joutuu odottelemaan pitkälle kesäkuuhun. Sitten, kun lehti on täysikasvuinen, meillä kylvetään joka päivä koivun tuoksussa niin kauan kuin se on mahdollista.
Olen kesäihminen. Valo, lämpö ja värit ovat niitä asioita, joita kaipaan pitkän, pimeän talven aikana. Mieheni odottaa heinäkuun helteistä lähtien elokuun tummuvia iltoja, kasteisia aamuja ja kanervikon syvää liilaa. Minulle jo maitohorsman näkeminen tuo mieleen syksyn viiman.
Tänä vuonna tuntui kuin talvi olisi jatkunut jatkumistaan. Viimein eräänä aamuna saapui aurinko ja kevät – ihana kevät! Kuin lupaus tulevasta kesästä. Käki kukkuu jo.